Mistä tämäkin ajatus sai alkunsa...?

...Pieni johdatus siihen, miten meikäläinen päätyi maapallon toiselle puolelle, elämäni ensimmäiselle ihan oikealle ulkomaanmatkalle, ja miksi juuri Singapore, eikä aloittelevalle matkaajalle turvallinen vaihtoehto eli Kanariansaaret suomenkielisellä oppaalla ja kiertoajeluilla varustettuna?

Noh, tästä voin syyttää ihan suoraan tuota karvaisempaa osapuoltani, eli Mikaa, joka viime vuoden alussa ilmoitti häippäsevänsä täksi talveksi maapallon toiselle laidalle opiskelijavaihtoon. No minähän en todellakaan ollut kovin onnellinen moisesta uutisesta, voinen myöntää että eräänkin kerran teki mieli lyödä kun kuulin sanan Singapore (onneks en lyöny, muuten ois voinu jäädä matka tekemättä).

Varsinainen jännäily ja ihmettely alkoi syksymmällä. Ensin laskettiin päiviä siihen kun pojat saadaan matkaan (niille jotka eivät tienneet niin Mika lähti reissuun kaverinsa Maken kanssa). Kesällä jo oltiin sovittu hieman ajankohtaa milloin meitsi lähtee käymään Singassa, yhteistuumin päätettiin että uusvuos otetaan vastaan lämmössä Päiväntasaajan alla :) Tarkoitus oli aluksi lähteä kolmeen pekkaan kaveripariskunnan kanssa, mutta nämä jättäytyivät sitten suunnitelmista ja aloin sitten säätämään omaa matkaani suunnitteluasteelta eteenpäin. Tyypilliseen tapaani varasin matkan jo hyvissä ajoin, ennenkuin poikiakaan oli vielä saatu matkaan. Siinä vaiheessa kun matka oli buukattuna, alkoi pikkuhiljaa tajuta että tässä ollaan lähdössä maailmalle. Mullahan on tapana jännittää asioita paaaljon etukäteen, joten tottakai jo syyskuussa aloin ottamaan selvää lähtöselvityksistä sun muista rutiineista ja tutkin lentokenttien karttoja sun muita. Tässä vaiheessa anteeksi niille jotka joutuivat kuuntelemaan mun tyhmiä kysymyksiä.... Näin jälkeenpäin, ei se ollutkaan niin kamalaa kuin aluksi luulin :P

Jees. Lokakuun 8. päivä oli sitten aika saattaa miehet maailmalle. Make saapui aamulla tänne Suvelan pisteeseen jotta saadaan molemmat samaan kyytiin. Pojille aamupizzat ja paukut naamariin ja eikun kentälle. Tästä mulla oli hieno kuvakin mutta se on nyt läppärillä joka makaa hyllyssä toimintakelvottomana, enkä siis saa sitä nyt tähän. Lisäilen sen ehkä myöhemmin. Joo, siis pojat kentälle, jäähyväiset ja takaisin kotiin miettimään maailmanmenoa. Tästä alkoi 81 päivän odotus. Lokakuu meni jotenkin, marraskuusta en rehellisesti sanoen muista juurikaan mitään, ja joulukuussa millään ei ollut enää väliä koska mun lähtölaskurin lukema alkoi kolmosella ja hirvee jännäily saattoi taas alkaa. Takana oli puolentoista kuukauden duunirupeama, ahersin kuuspäiväistä viikkoa melkein 6 viikkoa samaan letkuun jota saan lisää vapaapäiviä tehtyä sisään, loput otin palkattomana. Plus talvilomapäivät vielä tähän päälle. Huh. No sitten tulikin jo joulu, matka vei maalle porukoille aatoksi, samalla kiikutin kissat sinne hoitoon. Joulupyhien jälkeen pari työpäivää ja sitten se alkoi. LOMA.

Ja näin pääsemmekin itse asiaan, eli siihen kuinka Kämy lähti testaamaan maailmanmatkaajan ominaisuuksiaan.

 

Lentomatkailua ja vuodenvaihde...

Lentokone Helsinki-Vantaalta siis starttasi tiistaina 29. joulukuuta kello 14.05.  Olin tosin kentällä jo heti yhdentoista jälkeen ihmettelemässä ettei tarvii paniikissa säntäillä kun ei mistään mitään tiennyt. Kiitos Juholle kyydistä :)

Ensimmäinen "mitä halvattua" -tilanne tuli lähtöselvitystiskillä, jossa virkailija sanoi että check in pitää tehdä itse check in-automaatilla ja tuoda sitten laukku siihen laputettavaksi. Näin siis KLM:llä (ja Air Francella). No ei auttanu muu kuin mennä pällistelemään kyseistä laitetta. No oli se helppo loppujenlopuksi, syötin vaan lipun numeron ja vastasin muutamaan kyssäriin ja vehjes sylki mulle kaksi kappaletta boarding passeja. Sitten takasin tiskille. Sanoin virkailijalle että sori, oon ekaa kertaa asialla niin en mistään mitään tiedä. Onneks oli kiva virkailijatäti, opasti tarkkaan mitä mun seuraavaks pitää tehdä ja minne mennä ja toivotteli kovasti hyvää matkaa. Kaiken päälle kehotti vielä menemään lähtöportin viereiseen baariin ottamaan lasillisen kuohuvaa loman kunniaksi. Kahdesti ei tarvinnut kehottaa. Jahka turvatarkastuksesta läpi pääsin, marssin suoraan baariin, tilasin lasin siideriä ja uppouduin seuraamaan lentokentän elämää seuraavaksi 45 minuutiksi. Olin mä sen lasillisen ansainnutkin, niin kiltisti jaksoin tätä päivää venailla sen kolme kuukautta :)

Lento Amsterdamiin sujui mukavasti. Damissa sain ekana huomata että jatkolento Singaporeen lähtee tunnin myöhässä. No ei voi mitn. Päätin lähteä etsimään lähtöportin jossa mun pitää siis iltaysiltä olla valmiudessa. Portti löytyikin helposti ja nyt oli aikaa se 5 tuntia hengailla eestaas. Koska en aamulla ollut saanut mitään syötävää alas, niin nyt oli vähän nälkä, koneessakin tarjottiin vaan pieni kolmioleipä. Löysin sitten pikku kiskan josta sain tosi ison kolmioleivän megahyvillä täytteillä sekä pullon jotain ihmeellistä mehua, joka sekin oli tosi hyvää vaikkei ollu kyllä hajuakaan mitä kaikkee siinä oli. Koitin vähän katella kentän myymälöitä mutta eihän niissä saanu aikaansa kulumaan pitkään.Menin sitten portille istuskelemaan ja lukemaan matkaopasta. No eiköhän siihen kohta tullut kaksi vartijaa kyselemään "what are you doing here?". Mä olin ihan että öö, venaan lentoa? Tyypit uteli että oonko ihan varma etten oo myöhästyny lennoltani (samalta portilta lähti hetkee aikasemmin joku Thaimaan lento tms.). No usko ne sitten lopulta kun selitin mistä oon tullu ja minne meen ja mihin aikaan. Meni ehkä vartti niin tulee kolmas vartija ja pyytää nähdä boarding passin. Otti mun nimen johonkin paperiin ylös ja lähti menee. Okei ymmärrän että turvallisuusasiat niillä on mielessä, mutta näytänkö mä oikeesti siltä että raahaisin jotain pommia mukanani?

Uuvuttavaa oli odottelu mutta lopulta pääsin taas koneeseen. Lento Amsterdamista Singaporeen kesti vähän vajaa 12 tuntia. Tuskallista oli sekin, kone oli niin ahdas ja mä jouduin viel istua kahden muun ihmisen välissä joten tilaa ei juurikaan ollut. Nukahdin melkeenpä heti kun kone oli noussu ja sainkin nukuttua jonkun 5 tuntia, tässä samalla missasin päivällistarjoilun. Puolivälissä matkaa koitin kattoo yhen leffan mutta torkahtelin siinäkin koko ajan ja heräsin lopputeksteihin. Viimeiset tunnit olin jo aika pirteänä ja matkain tuntui sujuvan joutuisammin. Muistan hymyilleeni aika leveästi kun tsekkasin kelloa ja huomasin koneen laskeutuvan parin tunnin sisään. Laskeutuminen olikin jännä. Jossain muutaman kilometrin korkeudessa tuli joku kunnon monttu ja tuntui kuin kone ois tippunu seuraavat 5 sekuntia maha edeltä maata kohti. Joitakin pelästyneitä älähdyksiä kuului sieltä täältä mutta mun teki vaan huutaa "lisää lisää!" :DJännää oli. Mitä alemmas tultiin niin sitä enemmän sitä vaan koitti kurkkia ikkunasta ulos. Lopulta näin vilahduksia pilvenpiirtäjistä ja kaupungista. Siinä vaiheessa kun näin ikkunasta ensimmäisen palmun, tajusin olevani jossain ihan muualla kuin suomessa. Mä olin nyt laskeutunut Singaporeen.

Koneesta piti tietysti päästä mahollisimman äkkiä ulos. Pitää löytää laukku. Yritin seurata vähän muita, mutta koska osa meni ihan toiseen suuntaan niin paljon apua niistä ollut sitten. Mikalta sain pienen vihjeen ainakin miltä hihnalta kassi löytyy, piti vaan löytää se hemmetin hihna :P Löyty se sitten lopulta ja juoksujalkaa etsimään vastaanotokomiteaa. Poijjaat olikin heti ovella vastassa kameroineen ja tais niillä joku kylttikin olla? En varmaksi muista kun olin niin tohkeissani siinä. Taksi alle ja kohti hotellia. Ensimmäinen ajatus oli, että täällä on hemmetin kuuma! Taksimatkan aikana ehdin ihastella motarin varrella kasvavaa puustoa. Palmuja ja muita trooppisen näköisiä puita. Oon aina halunnu nähdä ihka oikean palmun!

Hotellina mulla oli East Coast Roadilla sijaitseva Grand Mercure Roxy Hotel. Paikka sijaitsee sopivasti keskustan ulkopuolella joten oli sinänsä "rauhallinen" paikka.

Aivan lyhyen kävelymatkan päässä on East Coast Park, rantaviivaa useita kilometrejä, mahdollisuus pyörien ja rullaluistimien vuokraukseen. Tässä välissä totean että mulla on käyny joku katkos kun en oo yhtään kuvaa ottanut rannasta. Aivan hotellia vastapäätä on ostoskeskus, jonka yläkerrassa on paikallinen Prisma. Vieressä on pieni food court sekä toinen, pienempi ruokamarketti. Eli kaikkea tarpeellista saa ihan läheltä. Hotellin edestä menee nopsa bussiyhteys suoraan kaupungille, MRT:lle  ei myöskään ole pitkä matka; bussilla n. 10 min ja kävellen Paya Lebariin mulla meni puolisen tuntia. Mika oli hankkinut mulle valmiiksi jo bussikortin joten matkaanlähtö oli helppoa. Bussit eivät kulkeneet mitenkään tarkkojen aikataulujen mukaan, tosin niitä tuli koko ajan, samaa linjaa saattoi joskus tulla kaksikin peräkkäin tai ainakin hyvin lyhyellä väliajalla. Suomeen verrattuna bussikortin käyttö on jotenkin fiksumpaa Singaporessa. Korttia vilautetaan lukijaan bussiin mennessä ja sieltä poistuttaessa. Lähtötaksa tais olla joku 0,80-0,90 taalaa ja matkan hinta siis määräytyy sen mukaan minne asti menet. Toivottavasti suomikin siirtyis tähän joskus (ja alentais hintoja muutenkin). Se bussimatkailusta...

Huone oli ihan muksa, tosin hotlan nettisivuilla oli kivasti photoshopattu kuva joten ei se ihan niin pramealta oikeesti näyttänytkään. Mutta kyllä se kelpas kolmeksi viikoksi ihan hyvin.

Hotellissa sitten ihmeteltiin ihan hetki, päädyttiin lähtemään syömään paikalliselle food courtille, mulla ei kyllä ollu ees nälkä mutta Mika toi mulle silti kipollisen riisiä jota vedeltiin sitten kanan kanssa, tämä oli se kuuluisa chicken rice. Yksinkertaisuudessaan ihan jees, mutta ei kylläkään saanut sijaa mun jokapäiväisessä ruokalistassa. En liiemmin ees tykkää riisistä, mutta tätä nyt vielä söi kun oli suht hyvän makuista. Käytiin vielä East Coast Parkissa kävelemässä koska mä halusin ihan välttämättä päästä käymään rannassa :P Oli kylläkin jo pimeetä joten laivojen valoja ihmeellisempää ei näkynyt. Taidettiin vielä käydä rannalla olleessa ravintelissa "yhdellä"? Mitäs mä joinkaan? Taisin ottaa margaritan? Siinä tovi istuskeltiin kunnes oli aika kömpiä hotellille lepuuttamaan.

Seuraavana aamuna pojilla oli vielä muutama tunti koulua. Itse en liiemmin mitään puuhastellut aamulla, kävin vähän kävelemässä ja palasin hotelliin ottamaan vielä lyhyet päivänokoset ennenkuin koululaiset tulisivat takasin hotellille. Siinä sitten aloiteltiin uudenvuoden viettoa katselemalla vähän töllöä ja juomalla alkomahoolia. Sentosalle olisi lähtö illaksi beach partyihin. Lähdettiin sitten sen verran myöhään että päädyttiin ottamaan taksi suoraan saarelle, bussilla sompaillen oltais saatettu myöhästyä, partyissa piti olla viimeistään ysiltä. Koko mesta oli ihan täynnä porukkaa, armoton bilevaihde kaikilla päällä. Mika kirjottikin jo omassa blogissaan lippuhässäkästä joten en sitä tässä ala kertaamaan, halukkaat voivat lukea sieltä, linkki löytyy tuolta sivusta. Lyhyesti; hyvin vaikeasti suunniteltu homma oli se. Toinen hässäkkä oli sisäänpääsyssä. Mä pääsin ongelmitta sisään, pojat jäi eka kiinni omien juomien tuonnista ja otettiin uusiks, vietiin juomat eka paikallisille yhelle parkkialueelle... Toinen yritys, mä pääsin jälleen suoraan sisään, mutta pojille sanottiin tällä kertaa että reppuja ei saa muka tuoda. Öö? Miks kukaan ei sanonu siitä jo ekalla yrityksellä?

No loppujen lopuks miehetkin saatiin sisään bilealueelle. Tästä oli tarkoitus alkaa uudenvuoden railakas vietto.

Juhla-alue käsitti muutaman baarin ja rannalle kyhätyn lavan jossa dj:t esiintyivät, mukaanlukien kuuluisa Cafe del Mar jonne asti en sitten koskaan saanut tilaisuutta mennä kuin toviksi käymään. Kelit eivät reissun aikana suosineet ihan niin paljon että ois voinu mennä makaamaan aurinkovarjon alle del Marin rantaan drinksu kädessä. Anyway, haettiin sisäänpääsyyn sisältyneet drinkit ja lähettiin kattelee paikkoja. Kauan ei ehditty juhlafiilistä pitää yllä, kun uutiset Sellon tapahtumista saatiin meille asti. Päätimme jäädä katsomaan ilotulituksen ja sitten lähdettiin pois. Tässä kuitenkin vähän kuvia Siloson beach partyjen alueelta.

Pojat halusivat vielä lähtiessä ottaa muutamat paukut parkkiksella paikallisten kanssa joten tässä siitäkin kuvatallenne.

 Seuraava päivä menikin nukkuen pitkään, illalla käväistiin vielä poikien kämpillä Pasir Risissä hakemassa Mikalle puhdasta vaatetta ja samalla vähän katsomassa millasessa luukussa ne siellä päivänsä viettävät. Tästä visiitistä otin videokuvaa, mutta en näköjään saa videoita lisättyä blogiin asti. Käytiin syömässä ja sitten matka jatkui takasin hotellille. Sellanen perus darrapäivä.

Lauantaina lähdettiin kävelykierrokselle Orchardille. Kaduilla oli vielä kivasti jouluvalaistukset päällä ja hienoa oli joka paikassa.

Orchardilta löytyy ihan sikana shoppailupaikkoja, muuta siellä ei juuri olekaan. Lauantaina kierreltiin toinen pääty kadusta (toisen puoliskon kiersin itse myöhemmin), pojat juoksutti ostareissa mutta totesin että mun täytyy palata tänne joku päivä ihan itekseni shoppailemaan. Mikään ei oo niin ärsyttävää kun yrität kierrellä ja kaks miestä kävelee hyvin kiinnostuneen näköisinä perässä :P Sori pojat :D  Tosiaan päivä kului vaan paikkoja katsellen. Nyt en kyllä ollenkaan muista mitä tehtiin illemmalla, käytiin varmaan syömässä jossain. Tässä ekan viikon aikana sitä vaan kierteli niin tohkeissan ympäri kaupunkia että päiväkirjan pito vähän jäi ja nyt jälkeenpäin koitetaan sitten tuskassa miettiä mitä tehtiin ja millon :P  Noloa.

 

Jurong Bird Park ja kaupunkikiertelyä

Maanantai oli kokonaan mun käytössä. Pojat oli koko päivän meinaan koulussa. Piti keksiä jotain puuhaa joten päätin ottaa ja lähteä tarkastamaan millainen nähtävyys on Jurong Bird Park.

No lintujahan siellä nimensä mukaisesti oli, ja paljon. Hyvin oli välillä Jurassic Parkmainen meininki, kasvillisuus osasi myös meinaan olla pääosassa välillä. Muutamissa isommissa tarhoissa näki enemmän kasveja kuin itse lintuja. Tästä syystä lintupuistosta tuli otettua itse linnuista suht vähän kuvia, koska tämä puisto on sellainen että siellä oli välillä enemmän kuultavaa kuin nähtävää. Otinkin siis jälleen enempi videota... Tässä nyt kuitenkin jotain lintusia tarjolle...

Puistosta löytyi myös magee vesiputous. Vesiputouksen ympäristö oli ainakin kartan mukaan aidattu ja siinä olisi pitänyt olla katto ja koko höskän sisällä piti olla 60 eri lajia vapaana lentäviä lintuja. Noh, ainoat verkot mitkä näin olivat sisääntulossa ja lintuja en muista nähneeni kuin muutaman sellaisella ruokintapaikalla, lajikkeita ei ainakaan ollut siinä kuin muutama. Mutta vesiputous oli ainakin hieno. Putouksen korkeutta en muista, mutta se on kuulemma maailman suurin ihmisen rakentama keinotekoinen vesiputous.

Oli mulla tosta vähän parempikin kuva lähempää mutta kone ei nyt suostu sitä tähän lisäämään. Mä kun oon niin käsi näiden kuvien pienentelyiden kanssa joten tyytykää tuohon :P

Paljon oli kyllä puistossa nähtävää, vaikeaa sitä tässä on alkaa selittämään, melkein pitää itse nähdä kyseinen paikka. Viimeisenä kierroksella tuli vastaan pingviinitarha. Pinguille oli rakennettu oma rakennus johon oli luotu niille vilpoisammat olosuhteet. Sisätiloissa oli opasteen mukaan noin 16 asteen lämpötilä ja kuulin ovella jonkun paikallisen mimmin toteavan miehelleen "oo, it's so cold in here!", mä vaan ajattelin itekseni että paskan marjat tää oo viel kylmää nähnytkään  ja marssin sisään. Paikka oli kyllä hyvin jännä. Pingviinien juttelu raikasi koko huonetilassa ja osa seisoskeli kallioilla pällistelemässä. Yhdessä nurkassa oli noin 5-7 pingviinin ryhmä jotka seisoivat ringissä, ihan kuin olisivat juoruilleet siellä keskenään. Hauskoja. Lasin läpi näki myös vedenalaista toimintaa. Osa pinguista sukelteli aivan lasin edessä ja osa kellui vaan laiskasti veden pinnan tuntumassa. Tietenkään mun Nikonilla ei saa todellakaan hienolaatuisia kuvia kun lasin läpi pitää kuvat ottaa, joten saan tähän vaan pari suuntaa antavaa otosta ihailtavaksi.

Lintutarhaa kiertäessä menikin rattoisasti sellanen vajaa 4 tuntia, ja nälkäkin alkoi olla kun en aamulla ollut mitään syönyt. Sisäänkäynnin luona oli vieraita varten Bongo niminen pikaruokamesta (löytyy myös Singapore Zoosta, Night Safarin puolelta), otin sieltä jotain kanaa kun en yhtään tiennyt mistä löydän seuraavan safkapaikan. Puisto sijaitsee noin vartin bussimatkan päässä Boon Layn MRT asemalta, enkä ihan lähistöllä ainakaan nähnyt mitään ruokapaikkoja. Tarhalta kun lähdetään pois, pitää hipsutella vieressä kulkevan motarin alitse, siellä on oikeeseen suuntaan vievä dösäri. Puistolle tuova tie kun on yksisuuntainen... Mulla menikin tovi kun etsin minne hiivattiin mun pitää kävellä että löydän sellasen pysäkin mistä pääsen takasin Boon Layn asemalle. Oli vaan vähän jännästi piilossa.

Matka Boon Laysta Paya Lebariin kesti n. 40 minsaa, Paya Lebarista kävelin vielä hotellille kun en vielä siinä vaiheessa tiennyt mikä bussi sieltä kulkee, mutta eipä tuo nyt paha matka ollut kävelläkään. Matkan varrella tarkistin vielä yhden shopping mallin, siellä ei tosin ollut juurikaan mitään, enimmäkseen vain jotain kodinhoitopalveluita myyviä firmoja, ja Mikalle yksi pedaalikauppa. Hotelliin kun vihdoin ja viimein pääsin kaaduin vaan sänkyyn ja päätin ottaa loppuillan rennosti. Päivän kävelyt oli nyt kyllä kävelty.

Tiistaina starttasin kans heti aamusta liikenteeseen. Pojilla oli vapaapäivä mutta halusivat mennä käymään aamulla salilla ennen seuraan lyöttäytymistä. Niinpä otin MRT:n alle ja hilpaisin Raffles Placen asemalle, siitä lyhyt kävelymatka Asian Civilisation Museumille.

Museossa siis kierros, mitään en historiasta tajua, mutta kivan näköisiä patsaita ja vanhoja esineitä siellä oli. Bongasin pari suomalaisturistiakin. Museossa meni pari tuntia, jatkoin kävelymatkaa ensin Esplanade Parkiin. Pällistelin siinä tovin ja tässä vaiheessa pojatkin olivat jo matkalla keskustaa kohti. Sovittiin treffit City Halliin, mutta aika äkkiä siirryttiin takasin Raffles Placeen. Tarkoituksena oli lähteä etsimään jotain purtavaa. Ensin kyllä piipahdettiin Merlionilla. Pakkohan siitä turistin on kuva käydä ottamassa. Minäkään en tässä ollut poikkeus vaan ikuistin Merlionin muistikortille.

 Tosiaankin, poikia odotellessa räpsin vähän maisemakuvia museon läheisyydestä ja joen rannasta. Tällaisia maisemia näkyi...

Loppupäivä meni kierrellen kaupungilla. Kierreltiin Clark Quayta ja piipahdimme myös Fort Canning Parkissa. Ylös kukkulalle päästäkseen joutui kapuamaan pitkät portaat jossa ainakin meikäläinen meinasi jo alkaa hyytymään, kävelyä oli muutenkin jo jonniin verran takana ja kuumakin oli. Kunnialla kuitenkin ylös päästiin. Puistossa sijaitsee myös Battle Box-museo, jossa ainakin matkaoppaan mukaan on esillä vahafiguureita ja pommituksen ääniä simuloiva audioesitys. Varmaan olikin, emme tosin museossa piipahtaneet, oli nääs maksullinen joten jätimme tällä kertaa väliin.

Muutama kuvatus myös Clark Quaysta päiväsaikaan, illalla siellä olikin paljon hienompaa öisine valaistuksineen. Tosin kuvat eivät kyllä mitenkään välitä sitä varsinaista tunnelmaa mikä siellä pimeän aikaan vallitsi.

Keskiviikkona kiertelin aamulla kauppoja ainakin City Hallissa, varmaan jossain muuallakin koska muistan palailleeni hotellille joskus iltapäivästä. Illalla pojat tulivat hakemaan mut hotellillta ja lähdettiin Sharonin kanssa East Coast Parkiin kahville ja istumaan hetkeksi iltaa. Illan päätteksi tehtiin vielä kävelykierros Joo Chiatilla, piipahdettiin siellä vielä iltapalalla ja mulla maistatettiin jotain hassua juomaa, en muista enää mitä se oli mutta jännältä se ainakin maistui.

Torstaina puol päivää meni mulla taas shoppailun merkeissä. Tuli juostua kauppoja taas siihen tahtiin että mukava lepoasento hotellin sängyllä houkutteli iltapäivästä. Mä vaan olin jotenkin huono shoppailee, paljon oli vaatetta tarjolla, mutta ensinnäkään koot eivät välillä riittäneet. Alemyynneissä kun oli paljon poismyyntitavaraa ja kokoja siis jäljellä vain joitakin, niin paljon ei ollut varaa sovitella. Jotain sentään löytyi, ostin muutaman topin, hametta ja mekkoa. Farkkuja koiti kans katsella mutta tällä hetkellä muodissa näyttää olevan taas pillilahkeiset joten niitähän hyllyt olivat tursullaan. Mä haluun ehkä vähän leveemmät lahkeet niin ei sitten housuja löytynyt. Leviksen liikkeessäkään bootcut mallit eivät olleet yhtään sen halvempia kuin suomessakaan...

Ehkä loistavimmat ostokset jotka tein olivat kengät! Marine Paraden ostarilla oli kenkäale menossa ja löysin sieltä 10 taalalla leopardisandaalit, 14 taalalla vähän siistimmät sandaalit sekä Crocsin liikkeestä melkein puolta halvemmalla suomen hintoihin verrattuna Crocsin sandaalit! Tosin jos matkalaukussa ois ollu enemmän tilaa olisin varmaan shoppaillut enemmänkin kenkiä ihan vaan sen takia kun olivat puoli ilmaisia... Kattoo nyt sitten kauanko kestävät XD

Singapore Science Center, Clinic ja lisää kävelyä kaupungilla...

Perjantaina oli edessä tutustumiskäynti Singapore Science Centerissä. Niinkuin Mikakin jo omassa blogissaan mainitsi, paikka on Singaporelainen vastine suomen Heurekalle. Mun edellisestä Heurekakäynnistä taitaa vaan olla joku 20 vuotta aikaa XD  Kaikenlaista katsottavaa siellä riitti, osa sopi enemmän lapsille mutta näin aikuisellekin riitti asioita ihmeteltäväksi. Itse en tajunnut esim. mistään elektroniikkajutuista mitään, Mika jotain mulle yritti selittää mutta tais mennä suurin osa toisesta korvasta samantien ulos :D

Paluumatkaan saatiin kulumaan iloiset 2 tuntia, kun päätettiin hölmöinä ottaa 197 bussi joka kylläkin menee suoraan mun hotellin eteen, mutta jos oltais tajuttu että juuri siihen aikaan päivästä tosiaan oli vähän iltaruuhkaa ilmassa, niin MRT olis kuitenkin ollut fiksumpi vaihtoehto. Noh, nähtiinpähän vähän paikkoja samalla... Make tuli hotellille melkeen heti meidän jälkeen ja pienen hengähdystauon jälkeen lähdettiin vielä rantaan syömään. Tällä kertaa lähdettiin ottamaan selvää kauempana East Coast Parkilla olevasta East Coast Lagoon Food Villagesta. Vieressä muuten sijaitsee Ski 360, jossa voi kokeilla taitojaan vesihiihdon parissa. Enemmän tai vähemmän hiihto- ja uimataitoisena tähän ei lähdetty vaikka hauskalta näyttikin. Ruokaa ja juomaa naamariin ja jälleen oli yksi päivä pulkassa.

Lauantaina nukuttiin taas pitkään. Iltapäivällä lähdettiin taas hakemaan Pasir Risistä puhdasta vaatetta ja muuta tarpeellista, otettiin Make jälleen messiin ja suunnistettiin hotellin kautta keskustaan. Tarkoituksena mennä ihan vaan viettämään lauantai-iltaa juomien ääreen. Meitsin toivomuksesta piipahdettiin Clinicille ottamaan ensipuraisut. Todellakin vaan yhdet otettiin koska paikka oli törkeän hintainen, mutta pakko siellä oli silti käydä. Miksikö? No siksi että baari oli sisustettu muistuttamaan sairaalaympäristöä leikkauspöydän valoineen, pyörätuoleineen ja tiputuspussidrinkkeineen (jolla muuten oli hintaa 50 taalaa per pussi). Ihan niin pahasti ei nesteytyksen tarpeessa oltu joten tiputuspussit jätettiin väliin, pojat ottivat oluet ja minä Singapore Slingin.

Seuraavaksi lähdettiin etsimään hieman edullisempaa juomapaikkaa, kyllähän noita ravintoloita ja baareja Clark Quayssa riitti, mutta tuntuivat kaikki olevan melkoosen kalliita pelkän juomisen tähden. Loppujen lopuksi päädyttiin panimoravintola Brewerkziin jossa aikaisemmin olimme jo käyneet kerran syömässä. Aluksi otettiin vaan juotavaa, pojille tietysti oluet ja mulle ihanainen siiderituoppi!! Siiderit ovat kiven alla Singaporessa ja tässäkin ravintolassa sitä oli tarjolla vain kahta erilaista, mutta eivät kuitenkaan onneksi olleet mitään limutavaraa vaan ihan kunnollista kamaa.

Lopulta päädyttiin tilaamaan vielä iltapalaa koska ainakin minä ja Make tunnustettiin olevamme vähän nälkäisiä. Ainakin mun sandwich oli niin iso ja täyttävä että hätäsesti jaksoin syödä koko annoksen, viimeisten palojen välillä piti vetää kyllä jo henkeä väliin :D  Väsy alkoi jälleen painaa ja oli aika suunnistaa hotellille nukkumaan.

Laitetaas vielä vähän kuvia iltavalaistuksessaan hehkuvasta Clark Quaysta. Mikalla saattais olla tarkempia kuvia, mutta antaa näiden nyt kelvata.

Sunnuntaina oli vuorossa vierailu Chinatownissa ja Little Indiassa. Ensin Chinatown, sikana turisteja ja paikallistakin väkeä, värikkäitä kojuja täynnä kaikenlaista krääsää. Myöhemmin todettua; loistava shoppailupaikka! Joka toinen koju tais myydä koristeita kiinalaisen uudenvuoden juhlintaa varten, itsekin ostimme toisella vierailukerralla pallon joka tosin jäi Mikan kotiin raahattavaksi kun ei mahtunut enää mun laukkuun. No, juhlin täällä itsekseni rotanvuotta ilman punaista paperipalloa lemmikkirottien avustuksella vaikka rottia ei saisikaan käyttää todistamaan teorioita ja vaikka nyt taisi alkaakin tiikerin vuosi. Mutta kun ei ole tiikeriä käytettävissä niin tyydyn rottaan... Vitsailu sikseen.

 

Eka Chinatown-reissu meni lähinnä paikkoja katsellen ja kuvia ottaen, shoppailu ei jotenkin tässä vaiheessa houkuttanut, kuvia piti saada ja kaikkea ei voi tehdä yhtäaikaa.

 

  Toisena kohteenamme ollut Little India oli jokseenkin pelottava paikka. Varmaan siitä syystä että siellä sattui olemaan juuri nyt jotain happeningia menossa ja näin ollen ihan pipona porukkaa. Ei kuulemma normaalisti  ihan tuollainen meno ole. Mutta jotenkin ahistavaa siis oli. Loppujenlopuksi intialaisäijien tuijottelukin alkoi ärsyttää, eikö ne nyt ennen oo vaaleeta naisihmistä nähny? :D Joo, Little India jäi näkemättä katukuvaa lukuunottamatta. Jatkettiin suoraan poikien vanhalle hotellille (tai sen kulmille) jonne majoittuivat pariksi päiväksi kun Singaporeen aikoinaan saapuivat.

Ensimmäinen viikko alkaa tässä vaiheessa olla pikkuhiljaa purkissa.

Botanic Gardens ja National Orchid Garden

Maanantaina mulla oli jälleen aikaa omille puuhasteluille poikien viettäessä kaunista, aurinkoista päivää koulussa :D Olikin tosiaan melko auringonpaisteinen päivä ja megakuuma, mutta reippaasti päätin siitäkin huolimatta lähteä puutarhakierrokselle Botanic Gardensiin ja Orkideatarhaan.

Botanic Gardenista nyt on vaikea lähteä mitään puhumaan, puistohan se vaan on. Tosin sielläkin on joitakin erilaisia alueita, kuten vaikkapa Evolution Garden jossa esitellään lähinnä millaista kasvillisuus oli silloin vuonna laava ja dinosaurus. Laitan siis vaan pläjäyksen kuvia esiin, yksi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?

Tässä välissä haluan myös mainita, että koin ehkä tähän astisen elämäni hurjimpia hetkiä, kun meinasin törmätä hämähäkinverkkoon joka oli halkaisijaltaan ainakin 2 metriä ja jossa oli saakelin iso, ainakin kahden nyrkin kokoinen hämähäkki. Siinä vaiheessa en jäänyt paikalle miettimään vaan pakokauhuista huutoa pidätellen pakenin paikalta ja vastedes katsoin tarkemmin eteeni... En meinaan olis ollut kovin hiljaa jos oisin siihen seittiin pääni työntänyt. Onneksi ei enempää ökkömönkiäisiä tullut vastaan.

Botanicissa sijaitsee myös National Orchid Garden jonne pääsee sisälle erillisellä sisäänpääsymaksulla, muutenhan puistoon pääsee ilmaiseksi. Piletti maksoi 5 taalaa joten piipahdin siis sielläkin.

Orkideatarhan jälkeen matka jatkui etiäpäin, seuraava pysähdyspaikka oli Evolution Garden josta jatkoin pikkuhiljaa ulos koko puistosta.

Oikaisin jotain pikkukatua pitkin suoraan Orchardille ja parin vaatekaupan kautta takaisin hotellille lepuuttamaan. Oli kyllä väsy olo illalla joten en muuta touhunnut sitten enää tälle päivää.

Singapore Zoo ja Underwater World Sentosalla

Tiistaiaamuna oli aikainen herätys ja starttasimme hyvissä ajoin kohti Singapore Zoota. Bussilla City Halliin, siitä MRT:llä Ang Mo Kioon josta vielä noin puolen tunnin ajomatka eläintarhalle. Siellä tuli taas räpsittyä kuvia ja videota oikein urakalla. Matelijoista sun muista lasin takana olleista elikoista ei vaan taas saanut kunnollista materiaalia mitenkään.Eläintarhakierroksella taisi heilahtaa joku kuutisen tuntia kivasti aikaa. Paikka on kuitenkin vähän isompi ja monipuolisempi kuin meidän oma Korkeasaari. Useimpien eläinten aitauksetkin oli koitettu mahdollisimman hyvin naamioida maastoon. Verkkoaitoja sun muita siis oli koitettu nimenomaan välttää ja hyppytaitoisimpien eläinten tarhat oli varustettu vaan vallihaudoilla jotteivät sentään ihmisten kimppuun pääse.

Kaksi viimeistä kuvaa ovat Mikan ottamat.

Illalla takaisin hotellille päästyämme käytiin vaan pikaisella iltapalalla ja kaupassa Marine Paradella ja sitten lepuuttamaan. Rankkaa on meinaan kävely ja varsinkin kun tuppaa olemaan vielä suht kuuma :D

Keskiviikko oli Sentosa-päivä. Ensisijaisesti lähdimme katsomaan sinne Underwater Worldia ja delfiinilaguunia. Illemmalla selvisi että alunperin saaren toisessa päässä sijainnut delfiinilaguuni oli siirretty Underwater Worldin yhteyteen jossa tosiaan kyllä järjestettiin delfiiniesityksiä.  Taas kerran sain vaan muutaman esittelykelpoisen kuvan kaloista. Mikalla on vähän enempi kuvia esillä joten katselkaa sieltä :)

 

Akvaariomestassa on myös isokokoinen vedenalainen käytävä josta pääsee seuraamaan kalojen elämää paremmin. Sama juttu kuin Linnanmäen Sealifessä, mutta vaan paljon hienompi ja pidempi. Kalat viilettivät sellaista kyytiä että kuvaaminen oli vähän hankalaa.

Ja mulla jäi vielä videokameran tyhjä muistikortti hotellille joten en saanut videota. Moka.

Akvaariorakennuksen ulkopuolella siis oli nyt tämä delfiinijuttu. Satuimme sopivasti paikalle, koska altaalla oli alkamassa esitys. Delfiiniesitys oli samaa luokkaa kuin Särkänniemen delfinaariossakin, minusta jopa reilusti lyhyempikin. Delfiinit tekivät muutamat hypyt ja heittelivät vähän palloa ja siinä se melkeen olikin.

Harmittaa kun tuosta viimeisestä kuvasta tuli niin epätarkka... :(

Delfiinien jälkeen taisi tullakin ehkä koko ohjelman pääesiintyjät, eli merileijonakaksikko, jotka tekivätkin sitten kaikenlaisia temppuja aivan yleisön edessä. Oli tasapainoilua, renkaanheittoa ja ohjaajan kanssa tanssimista sun muuta. Hauskoja otuksia olivat kyllä. Taas ois voinu videokamera olla ihan paikallaan....

Noin, siinä yliannostus merijellonia... :D

Esityksen päätyttyä päätimme vielä lähteä kävelemään rantaa pitkin. ensin vähän Siloson rantoja ja baareja...

Ohitettiin monorail asema ja matka jatkui kohti Palawan Beachia. Et kuulemma ole ihan niin cool jos tulet Palawan Beachille aikaasi viettämään, Silosolla se paras meininki on ;) Tosin ei huono vaihtoehto tämäkään jos haluaa rauhassa olla. Varmaan vähemmän porukkaa tällä puolella, ainakin jos ei kovin aurinkoinen päivä satu kohdalle. Mene ja tiedä. Mukavan näköistä oli ainakin. Rannalta pääsi myös pienelle saarenpalaselle jonne oli rakennettu kaksi näköalatornia. Kulku sinne kävi riippusiltaa pitkin joka kyllä kävi kännisimulaattorista :D Tornista avautui näkymä merelle joka oli tosin täynnä niitä laivoja joita Singaporen rannikon edustalla kelluu ja paljon.

Ja sitten se ihan pakollinen otos... ;)

Kävelykierroksen jälkeen palailtiin takaisin monorailille ja ajeliin takaisin mantereelle.

Torstai meni aikalailla ohi, ensin nukuin pitkään, sitten käväisin vähän kävelemässä kauppoja ja palasin nuokkumaan takaisin hotelliin. Väsytti eikä oikein inspannut tehdä mitään. Päädyin siis vaan jumittamaan ja katsomaan leffoja.

Viikonlopun ohjelmaa...

Perjantaikin oli unipäivä. Heräilin vasta puolilta päivin, mietin eka mitähän sitä tekis mutta jatkoin vaan makoilua. Illemmalla oli tarkoitus lähteä ulos syömään, Maken perhe oli tulossa iltapäivästä Singaporeen ja heidän kanssaan sitten lähdettiin ruokailemaan. Käytiin ensin Clark Quayssa yksillä ja sitten väki halusi jotain murua rinnan alle. Kokeilimme ensin Brewerkziä, mutta paikka oli ihan täynnä ja pöytää olisimme saaneet odottaa vähintään puoli tuntia. Lähdimme siis pois, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna oisin ainakin itse mieluummin odottanut sen puoli tuntia kuin mennyt siihen ihmeravintolaan jonne lopulta päädyimme. Aivan Brewerkzin vieressä oli joku japanilaistyylinen paikka josta löytyi muutakin kuin sitä japsiruokaa, listalla oli myös jotain pihvejä, pizzaa ja taisi olla myös tyyliin spagettiakin. Ensin jouduimme odottamaan iäisyyden että joku tulee ottamaan meiltä tilauksen vastaan. Noh, tilauksen jälkeen odotettiin ainakin puol tuntia ennenkuin ekat ruuat saapuivat. Muut tilasivat jotain japsiruokaa, minä ja Maken siskon lapset pizzaa. Kaksi pizzoista saapui siis puolen tunnin päästä, vähän myöhemmin jollekulle joku annos, taas odotellaan.... Pahimmillaan varmaan meni tunti ennenkuin viimeinenkin annos oli saatu pöytään ja osahan oli siinä vaiheessa jo syönyt omansa. Yhtä pizzoista ei koskaan kuulunut, sekin piti erikseen pyytää... Tarjoilijoita piti muutenkin itse hakea. Maksutilanne oli kans ihan ihme sekoilua. Tarjoilijapoika toimitti laskun pöytään ja vei rahat ja Mikan kortin höylättäväksi. No eihän sitä poikaa koskaan takaisin kuulunut ja me odoteltiin, odoteltiin.... Lopulta hihkaistiin toista ohikävelevää tarjoilijaa paikalle joka lähti taas erikseen selvittämään missä vaihtorahat ja Mikan kortti luuhaavat. Tällä välin poika joka rahat alunperinkin otti vastaan, siivoili toisaalla toista pöytää. Ööö??

Sinänsä huvittavaa että loppulaskuun lisättiin vielä 10 % palvelumaksu. Niin siis mistä palvelusta? Itelläni olis tehnyt mieli antaa vähän palautetta tarjoilijoiden toiminnasta ihan paikanpäällä mutta päätin pitää suuni kiinni. En kuitenkaan suosittele mestaa kellekään, en palvelun tähden, enkä ainakaan siitä syystä että paikan pizza oli aivan ihmeellinen rieska! Pohja muistutti suurta rapsakkaa ehtoollisleipää, täytteenä mun quattro formaggiossa oli lähinnä vaan homejuustoa ja jotain muuta mössöä. En nyt harmiksenikaan muista raflan nimeä, mutta siinä se on heti Brewerkzin vasemmalla puolella joelta katsottuna. Älkää menkö.

Ravintolasekoilun jälkeen jatkettiin matkaa vieraiden hotellille, matkan varrella pysähdyttiin kiskalla ostamassa osalle syötävää (kertoo ravintolan laadusta taas jos porukalle jää nälkä :D ). Siitä hotellille jossa otimme vielä porukalla yhdet oluet. Huom! Minäkin tilasin itselleni Tiikerin vaikka en kovin kaljan ystävä olekaan ;) Ihan jees se oli, mutta ei taida silti olutvaihde jäädä mulla päälle.... Jees, oluiden jälkeen muut valuivat huoneisiinsa ja me Mikan kanssa lähdettiin kans etsimään kulkuneuvoa omalle hotellille.

Lauantaina oli ensin tarkoitus lähteä katsomaan isolla porukalla Night Safari joka siis sijaitsee aivan Singapore Zoon vieressä. Maken vieraat kiertelivät Sentosaa ja me Mikan kanssa lähdettiin odotellessa kuvaamaan formulavarikkoa ja piipahdettiin samalla Singapore Flyerissä tsekkaamassa maisemia.

Ensin vähän kuvatuksia formulavarikolta. Katsomoalueen edustalla oli menossa juuri tanssiharjoitukset, ilmeisesti treenailivat jo ensi kisoja varten? Me tietenkin paparazzattiin tilanne ensimmäsinä ;D  Formula 1:sten virallinen kotisivu tiesi kertoa että Singaporen GP ajetaan tänä vuonna 24.-26. syyskuuta, tässä vielä linkki sivuille jos haluaa tarkemmin tutustua ratatietoihin, kilpailukalenteriin sun muihin: www.formula1.com/races/in_detail/singapore_838/circuit_diagram.html (Huomatkaa Kimi Räikkösen tekemä nopein kierrosaika vuodelta 2008 ;) ).

Lyhyen ratakierroksen jälkeen oli aika hypätä maailmanpyörän kyytiin. En muista mainostettiinko Singapore Flyeria taas maailman suurimpana (niinkuin Singaporessa tuntui kaikki olevan "maailman suurinta") mutta korkeutta härpäkkeellä on 166 metriä ja yksi kierros kestää puoli tuntia. Normilippu maksoi 29,50 taalaa, lisämaksusta ajelulle saa mukaan shampanjatarjoilun, mahdollisuus on myös illastaa vaunussa. Lisäksi tilauksesta vaikka hääparin vihkiminen taivaalla onnistuu :)  Uskoisin, että formuloiden aikaan sinne on myynnissä myös jotain "formulapaketteja", pyörähän sijaitsee aivan formulavarikon vieressä.

Maisemat olivat kyllä hienot korkealta. Tällä kertaa olimme päiväsaikaan liikkeellä, mutta auringon laskettua, kirkkaalla säällä varsinkin, ylhäältä voi nähdä Malesiankin valoja, puhumattakaan nyt sitten itse Singaporen hienosta yövalaistuksesta. Ois varmaan ollut hienoa käydä siellä pimeälläkin, mutta ehkä ens kerralla sitten ;)  Mun ottamat valokuvat kaupungista näyttävät jotenkin pelottavilta. Tietysti kun välissä oli lasi ja kamerassa asetuksena vähän mitä sattuu välillä, mutta tässä kumminkin jotain näytille.

Seuraava kuva on jotenkin niiin spooky kun lasi heijastuu harmaana tuohon eteen...

Flyeriltä lähdettäessä suunnitelmat menivät vähän uusiksi, muut eivät olleetkaan enää lähdössä safarille, mutta me suunnistimme sinnepäin silti. Ruokaa piti kyllä ensin saada, ja päädyttiin ottamaan pikaruuat safarin sisäänkäynnin pikaruokaravintolassa. Siitä sitten safarikierokselle. Reitti oli lyhyempi kuin varsinaisen eläintarhan puolella, meillä tais mennä joku 1,5 tuntia paikan kiertämiseen. Samoja eläimiä siellä oli esillä, kissaeläimiä ois saanut olla kyllä enempi, nyt tais olla vaan leijonia ja muutamaa tiikerintapaista... Osaa eläimistä ei nähty ollenkaan kun olivat piilossa. Osa taasen pakeni paikalta kun muutamat turistit eivät tajunneet pitää pienempää ääntä, vaan mekkaloivat niin että elukat säikkyivät. Fiksua.

Muuten oli ihan mielenkiintoinen kierros. Itse en saanut sieltä yhtään kuvaa mutta ehkä Mika laittaa jotain esille?

Palailimme takaisin keskustaan ja suuntasimme suoraan Raffles-hotellille. Muu väki oli siellä ottamassa Slingejä joten mekin päätettiin sitten piipahtaa siellä. Pakkohan ne Slingit on käydä Rafflesissa juomassa! :D Oli muuten Rafflesin Slingi paremman makuista kuin vastaava versio Cliniciltä ostettuna ;) Logolla varustettua lasia en sentään viittinyt edes yrittää nyysiä, mutta lasinalusen sujautin kyllä laukkuun :9

Olivatkin sitten oikein iloisen hintaiset, reilut 28 taalaa kappale :D No, ei saa valittaa. Imastiin Slingit ja juostiin vikalle bussille. Peti kutsui jälleen...

Sunnuntaina oli edessä kakkosvisiitti Chinatowniin. Tällä kertaa tarkoituksena oli harrastaa shoppailua valokuvaamisen sijaan. Innostuttiin tutkimaan melkeen jokainen vastaantuleva krääsäpulju, mukaan tarttui se paperipallo jonka jo aiemmin jossain mainitsinkin, löydettiin myös hyvännäköiset syömäpuikot hienossa pakkauksessa (pyhäkäyttöön ja hienoja vieraita varten XD ). Mä halusin teekauppaan, josta löytyikin purkki valkoista teetä itselle, ginsengiä Mikalle ja porukoille kans jotain pientä tuliaisiksi. Lisäks ihasteltiin vaatteita, itse kuolasin kovasti parinkin topin perään, mutta jäivät ostamatta kun en keksinyt missä niitä sitten pitäisin. Olivat meinaan jotain silkkiä ja vaativat melkein jonkun juhlatilaisuuden alleen. Mika katseli "kiinalaisia pieruja" :D

Ennen shoppailukierrosta piipahdettiin Buddha Tooth  Relic Templessä jonne siis jo edellisellä Chinatown käynnillä yritettiin mennä, mutta mulla oli sillon liian vähän päällä joten ei päästy :D Tosin nyt todettiin että paikanpäältä olis saanu lainaan "hameita" ja hartiahuiveja jos omat vaatteet ei riitä. Alakerrassa sijaitsi isompi sali josta tässä muutama otos...

Seuraavassa kerroksessa taisi olla myymälä josta saattoi ostaa patsaita, kirjoja, kynttilöitä, suitsukkeita sun muuta enemmän tai vähemmän historiallista tavaraa. Tais olla jotain CD levyjäkin?

Sitten oli museo-osastoa, siellä kerrottiin buddhan tarinaa patsain ja tekstein. Tarina on ainakin minulle tuttu, tosin en sitä ala tässä nyt tiivistämään, mutta muutamia kuvia esille silti.

Temppelin katolla oli myös pieni puutarha jonka keskellä oli pienessä paviljongissa suuri rukouspyörä. Pyörää piti ilmeisesti pyöräyttää ympäri olikos se nyt 7 kertaa, tuo ilmeisesti onnea tai jotain? Itse pyöräytin vaan kerran joten onni taitaa jäädä tulematta.

Temppelin jälkeen lähdettiin tosiaan shoppailemaan ja sitten taas takaisin hotellille. Eka käytiin iltapalalla Marine Paradella.

Viimeisiä viedään

 Maanantaina oli taas keksittävä puuhaa. Päätin lähteä katsomaan läpi Orchardin kaupat joissa emme olleet vielä käyneet. Tarkemman tarkastelun alla olivat mm. Ngee Ann City ja Paragon. Kiertelin myös pari kirjakauppaa, oli pakko käydä tsekkaamassa Ngee Ann Cityssa Kinokuniya-kirjakauppa kun sitä on matkaoppaassakin mainostettu Kaakkois-Aasian suurimmaksi alan liikkeeksi. No iso se kyllä olikin! En silti löytänyt ostettavaa tällä kertaa. Joku ruokakirja ois kyllä ollu kiva tuliainen kotiin...  Ahkerasta kauppojen kiertelystä huolimatta en tainnut tältä reissulta löytää muutakaan ostettavaa, lähinnä varmaan koska eivät kaupat olleet sieltä halvimmasta päästä. Illaksi en keksinyt mitään fiksua taas joten köllöttelin hotellilla. Joo olihan se tylsää mutta minkäs teet, yksin on tylsää lähtee minnekään ihmeellisyyksiin.

Tiistaina lähdettiin tutkimusmatkalle Pulau Ubinin saarelle joka sijaitsee Singaporen pohjoispuolella Singan ja Malesian välissä. Saarella vierailija saattaa saada kännykkäänsä tervetulotoivotuksen Malesian puolelle ;) Pojat olivat darrassa joten kerkesin pohtia koko reissun onnistumista, mutta kyllä ne siitä liikkeelle saatiin.

Saarelle pääsee pienellä lautalla Changi Pointista, matka maksaa hengeltä 2,50 taalaa. Lautta halutaan saada täyteen joten mekin jouduimme  odottamaan tovin satamassa että porukkaa oli tarpeeksi. Toki jos maksaa koko 30 taalaa itse kerralla niin matkaan pääsee vähemmälläkin määrällä. Lauttamatka itse kesti noin. 10 minuuttia.

Pulau Ubin on melkoosesti jäänyt vaille sivistyksen kosketusta. Vain muutamia ikivanhoja autonröttelöitä, muutama pieni kylä ja vakiasukkaita kourallinen. Viikolla on kuulemma paras vierailuaika, kaupunkilaiset kuulemma viettävät täällä paljon viikonloppuisin aikaa, joten ajankohta oli meillekin siis suosiollinen.

Heti venesatamasta vasemmalla oli vuokrattavana fillareita. Saari oli sen verran iso että sen kokonaan kiertämiseen päivän aikana polkupyörä olis ollut varmaan kaikkein fiksuin vaihtoehto, mutta me päätimme kiertää vain pienen lenkin joten fillareita ei tarvittu. Otimme infokiskasta kartan ja suuntasimme oikealle lähtevälle polulle joka johdattu meidät heti alkuun kivan puutarha-alueen läpi.

Puutarhan jälkeen vastassa oli ranta josta matka jatkui ensin hiekka-ja sitten asvalttitietä pitkin kohti saaren pohjoisrantaa. Matkalla oli vaihtelevia näkymiä paikallisista asukkaista aina täkäläiseen "kaatopaikkaan" asti. Kaatopaikka tosiaankin, tien varressa notkossa lojui sadoittain tyhjiä muovipulloja, muutama telkkari sun muuta ihmeellistä roinaa. Ei kovin kivaa katseltavaa muuten niin koskemattoman näköisellä saarella :(

Pohjoispuolella avautui näkymä suoraan Malesian puolelle, matkaa ei ollut kovinkaan paljon, vahvempi jaksaisi uidakin mutta eri juttu sitten miten pahat virtaukset meressä on.

Pojat halusivat vielä käydä satamaravintelissa syömässä, itse en luottanut paikan ulkonäköön ihan niin paljoa joten lähdin satamaan hengittelemään raittiimpaa meri-ilmaa siksi aikaa. Kello alkoi olla jo illassa joten hotelliin taas matka vei. Pasir Risin kohdalla saimme kuitenki tuta rankkasateen raivon, ja itse ainakin kerkesin kastua kenkiä myöten. Bussissa sitten kivasti palelsi >:( No hotellilla suoraan kuumaan suihkuun ja teetä kiehumaan niin olo lämpeni mukavasti...

Lomailu ei voi jatkua ikuisesti...

...ja niin koitti sitten kotiinlähtöpäivä.

Huoneesta piti kirjautua puoleenpäivään mennessä ulos joten nousin ajoissa, vetelin aamupalaa naamariin ja pakkasin loput kamat. Osa tuliaisista ei mahtunut kyytiin joten ne vein Mikalle päänvaivaksi. Sori :D   Hotlalta suoraan kentälle jotta saan matkalaukun säilöön jonnekin päivän ajaksi. Melkeen tunnin etsin sitä hemmetin säilytyspaikkaa kun oli niin surkeasti opastettu, mutta löytyihän se sitten viimein. Kentältä bussi alle ja Pasir Risiin.

Eka piti käydä syömässä jotain, viimeiset kanariisit siis eteen ja meikäläinen päätti urheasti testata puikoilla syömisen taitoa (Mika kyllä yritti ehdottaa sitä haarukkaa ihan varuilta siihen kaveriksi mutta en suostunut...), huonoja kokemuksia puikoista jo ala-asteajoilta joten... Ei se sitten ollut niin vaikeeta, riisin tosin jätin suosiolla lusikalla mätettäväksi jottei jää kokonaan syömättä, mutta kana kyllä pysyi puikoissa oikein kiitettävästi! :D

Seuraavaks yritettiin epätoivoisesti keksiä tekemistä seuraaviksi tunneiksi. Keskustaan asti ei oikein enää huvittanut lähteä palloilemaan kun mitään ei enää oikeen voinut shoppaillakaan ja tärkeimmät paikat oli sielläkin jo nähty. Päädyttiin kiertämään ostarit Simeissä ja Tampinesissa. Ei ostettu muuta kuin energiajuomat joista oli jäänyt hiilihappo purkittamatta. Aika litkua... :P Takaisin Pasir Risiin jossa lähdettiin lopulta katsomaan Pasir Risin puistoa. Istuskeltiin siellä sitten hetki rantsussa ennenkuin matka jatkui. Otin pari kuvaakin...

Puistosta jatkettiin takaisin poikien vakkariruokapaikkaan jossa otettiin vielä synttärikaljat. Makekin liittyi tässä vaiheessa joukkoon. Sitten oli aika lähteä kentälle.

Check inneihin sun muihin ei mennyt aikaa kauan, tosin lähtöselvityksen sain taas tehdä itse, Air Francellakin on tämä systeemi mutta siitä vaan ei tiedotettu missään vaan sain taas tiskillä käännytyksen. Onneks itsepalvelutiskillä oli tyttö opastamassa ja hän tekikin okeestaan koko jutun mun puolesta. Sitten vaan laukku luovutukseen ja konetta odottelemaan.

Fiilis kentällä oli vielä ihan jees, en tiedä johtuiko siitä nautitusta oluesta vai mistä. Itku tuli vasta koneessa kun koneen rullatessa pois terminaalista tajusin ekan kerran että nyt ollaan kotimatkalla :( Se on kummallinen tunne kun yhtäaikaa vatuttaa ja kuitenkin iloitsee kun pääsee kotiin. Kyllä mä oisin ollut ihan valmis jäämään sinne vielä vähäks aikaa :D

Paluumatka itsessään meni ilman mitään ongelmia. Singapore-Pariisi-lento oli mukavempi kuin Sporeen tullessa, tilaa oli jotenkin enemmän ja löysin mukavan asennon helpommin. Nukuin kans suurimman osan matkasta, tosin melko katkonaisesti, mutta kuitenkin aikaa sain siinä mukavasti kulumaan. Pariisin päässä odotteluaika meni nopsaan vaikka vaihtoaikaa mulla oli vajaat 5 tuntia. Palan suomesta ja kodista sain jo Pariisi-Helsinki-lennolla joka tapahtui Finnairin koneella ja ensimmäiset suomenkieliset sanat muualta kuin Mikan tai Maken suusta kantautuivat mun korviin. Ja Iltalehtikin oli tarjolla joten sai vähän lukea viimeisimpiä kotimaan uutisia...

Tiesin kyllä että suomen päässä on talvi ja kylmä, mutta kyllä tää 15 asteen pakkanen silti tuntui ihan törkeeltä kun oli tottunut siihen Päiväntasaajan lämpöön. Kotimaa toivottikin mut tervetulleeksi luovuttamalla flunssan jota tässä nyt koitetaan parannella >:(

Jälkifiilikset...

En tosiaan koskaan uskonut että lähtisin minnekään Aasiaan asti ennen eläkeikää, enkä ainakaan koskaan varmasti olisi Singaporessa käynyt ellei sinne lähtöön olisi ollut tällaista pätevää syytä. Tai no, tää oli pakkotilanne, toinen vaihtoehto ois ollu puolen vuoden venaaminen yksin kotona ja sehän nyt ei houkuttanu tippaakaan :D Puoli vuotta tuntui aluksi hurjalta, mutta äkkiä tää aika on mennyt.

Matkalta itseltään en osannut mitään erityistä odottaa, enhän ollut koskaan missään ennestään käynyt joten kaikki oli vaan uutta ja jännää (erikoisjännää). Kaikki meni hyvin ja nyt uskaltaa jo ehkä miettiä seuraavaa mahdollista matkakohdetta :D

Lopussa kiitokset Mikalle ja Makelle matkaoppaina- ja seuralaisina olemisesta, työpaikan Annille lohduttavista sanoista, sekä porukoille kissojen ja rottien hoidosta.

Päätökseen vielä kuva hotellisiipeilijästä tappamassa ananasta. Hotelli sai pitää ostamamme veitsen.